Tiedätkö, mikä on yksi maailman sitkeimmistä sanoista?
Sitten.
Sitten kun on enemmän aikaa.
Sitten kun on vähän enemmän rahaa.
Sitten kun lapset kasvavat, työt helpottavat, koti on kunnossa ja minä olen jotenkin parempi versio itsestäni.
Sitten minä alan nauttia elämästä.
Kuulostaako tutulta? 😄
Minusta tuntuu, että meillä ihmisillä on välillä melkoinen taipumus siirtää elämää eteenpäin. Ihan kuin se olisi jokin hieno juhla, johon saa osallistua vasta sitten, kun kaikki on valmista.
Ja siinä sitä sitten odotellaan.
Vähän niin kuin seisoisi eteisessä juhlakengät jalassa ja miettisi, pitäisikö vielä imuroida ennen lähtöä.
Mutta entä jos juhlat ovatkin jo alkaneet?
Kuvitellaanpa hetki.
Olet jo pitkään haaveillut jostain.
Ehkä haluaisit aloittaa uuden harrastuksen. Matkustaa paikkaan, jossa et ole koskaan käynyt. Opetella maalaamaan. Tanssia. Tutustua uusiin ihmisiin.
Tai ehkä mielessäsi on jokin paljon suurempi unelma.
Sellainen, joka saa sydämen vähän hypähtämään.
Mutta heti kun ajatus alkaa tuntua ihanalta, paikalle saapuu tuttu sisäinen neuvonantaja.
”Onkohan nyt oikea aika?”
”Pitäisikö ensin selvittää vähän enemmän?”
”Entä jos et osaakaan?”
Ja tietenkin se kaikkien aikojen klassikko:
”Mitä muutkin ajattelevat?”
Voi hyvänen aika, miten kiireisiä ne muut ovatkaan meidän elämässämme! 😄
Eivätkä he välttämättä edes tiedä, mitä olemme suunnitelleet.
Silti saatamme antaa heidän kuviteltujen mielipiteidensä päättää puolestamme.
Milloin meistä tuli niin varovaisia?
Muistatko, miten lapsena saattoi innostua jostain aivan silmittömästi?
Joku keksi rakentaa majan, ja kohta oltiin jo raahaamassa peittoja olohuoneeseen.
Ei siinä pidetty ensin palaveria siitä, onko majan rakentaminen varmasti järkevää.
Eikä kukaan kysynyt, oliko kaikilla riittävä pätevyys majanrakennukseen.
Ryhdyttiin vain hommiin.
Ja jos maja romahti, naurettiin ja rakennettiin uusi.
Jossain vaiheessa elämää monesta meistä tulee kuitenkin vähän varovaisempi.
Alamme miettiä, onnistummeko varmasti.
Osaammeko tarpeeksi.
Mitä jos nolostumme?
Mitä jos joku ei ymmärrä?
Ja niin se pieni, innostunut osa meissä jää odottamaan lupaa.
Mutta keneltä sitä lupaa oikein odotetaan?
Entä jos sinun ei tarvitsekaan tietää kaikkea etukäteen?
Tämä ajatus on minusta ihanan vapauttava.
Sinun ei tarvitse nähdä koko polkua voidaksesi ottaa ensimmäisen askeleen.
Ei tarvitse tietää, mihin kaikki johtaa.
Ei tarvitse olla varma, että onnistuu.
Eikä tarvitse muuttua joksikin toiseksi ihmiseksi ennen kuin saa kokeilla.
Saat olla juuri tämä ihminen, joka olet tänään.
Kaikkine ajatuksinesi, toiveinesi, epävarmuuksinesi ja hassuine tapoinesi.
Ja silti voit lähteä kohti jotain uutta.
Ajattele vaikka sitä, kun lähdet kävelylle ilman tarkkaa suunnitelmaa.
Käännyt tutun kadun sijaan toiselle.
Huomaat kauniin pihan, jota et ole ennen nähnyt. Jossain kukkii jotain ihanaa. Ehkä vastaan tulee ystävällinen koira, joka katsoo sinua kuin olisitte tunteneet aina.
Ja yhtäkkiä tavallisessa päivässä onkin jotain pientä ja erityistä.
Et olisi voinut suunnitella sitä etukäteen.
Sinun piti vain lähteä liikkeelle.
Elämä ei aina koputa kovin kuuluvasti
Joskus kuvittelemme, että elämän suurten muutosten pitäisi alkaa jotenkin näyttävästi.
Torvet soivat, taivas aukeaa ja jostain kuuluu juhlallinen ääni:
”Nyt on sinun hetkesi!” ✨
Mutta useimmiten elämä taitaa olla vähän hienovaraisempi.
Se saattaa kuiskata:
”Entä jos kokeilisit?”
”Miltä tuo tuntuisi?”
”Muistatko, miten paljon rakastit tätä ennen?”
Tai se voi tulla ihan tavallisena ajatuksena kesken tiskien:
”Minä haluaisin jotain muuta.”
Ja silloin meillä on kaksi mahdollisuutta.
Voimme todeta, ettei nyt ole sopiva aika, ja jatkaa tiskien parissa.
Tai voimme pysähtyä hetkeksi ja kysyä:
”Entä jos kuuntelisin tätä ajatusta?”
Ei tarvitse saman tien irtisanoutua töistä, muuttaa toiselle puolelle maailmaa tai hankkia punaista urheiluautoa.
Vaikka urheiluautokin on tietysti ihan sallittu haave. 😄
Joskus riittää, että antaa itselleen luvan kiinnostua.
Entä jos elämä haluaakin yllättää sinut?
Minusta yksi ihanimmista asioista elämässä on se, ettemme oikeasti tiedä, mitä kaikkea hyvää edessämme voi olla.
Saatamme kuvitella tuntevamme omat mahdollisuutemme.
Tiedämme, millaisia olemme.
Mihin pystymme.
Mikä meille sopii.
Ja mikä ei ainakaan ole meitä varten.
Mutta entä jos emme tiedäkään vielä kaikkea itsestämme?
Entä jos sinussa on puolia, jotka eivät ole päässeet kunnolla esiin?
Jotain leikkisää.
Jotain rohkeaa.
Jotain luovaa.
Jotain sellaista, joka on odottanut vain pientä mahdollisuutta tulla näkyväksi.
Ehkä et olekaan niin ujo kuin olet aina ajatellut.
Ehkä et olekaan huono oppimaan uusia asioita.
Ehkä sinusta löytyy aivan uudenlaista iloa, kun uskallat tehdä jotain, mikä ei ole sinulle ennestään tuttua.
Ja ehkä huomaat, ettei sinun tarvinnutkaan muuttua ensin.
Sinun piti vain antaa itsellesi mahdollisuus.
Pieni seikkailu tähän päivään
Kokeillaan jotain.
Ajattele yhtä asiaa, jota olet jo pitkään halunnut tehdä mutta jonka olet siirtänyt siihen kuuluisaan sitten kun -laatikkoon.
Ei tarvitse olla mitään suurta.
Ehkä haluaisit mennä yksin kahvilaan ja istua rauhassa ikkunapöydässä.
Ehkä haluaisit ilmoittautua kurssille.
Ehkä soittaa vanhalle ystävälle.
Ehkä laittaa musiikin soimaan ja tanssia olohuoneessa niin, että villasukat saavat kyytiä.
Mitä jos tekisit siitä tänään ihan pienen palasen?
Ei täydellisesti.
Ei suunnitelmallisesti.
Vaan ihan vain uteliaisuudesta.
Ja jos jokin sisälläsi alkaa heti luetella syitä, miksi ei kannata, voit hymyillä sille lempeästi.
”Kiitos huolenpidosta. Mutta minä taidan silti kokeilla.”
Sinun elämäsi tapahtuu juuri nyt
Tiedätkö, mikä minua tässä ajatuksessa koskettaa eniten?
Se, ettei meidän tarvitse odottaa olevamme valmiita saadaksemme elää oman näköistämme elämää.
Ei tarvitse odottaa, että pelko katoaa.
Että kaikki ymmärtävät valintamme.
Että olemme tarpeeksi hyviä, rohkeita tai viisaita.
Elämä saa olla keskeneräistä.
Me saamme olla keskeneräisiä.
Ja silti voimme nauraa, rakastaa, innostua, unelmoida ja löytää jotain aivan uutta.
Ehkä elämä ei odotakaan, että sinusta tulee valmis.
Ehkä se odottaa vain, että huomaat sen olevan jo tässä.
Aivan lähellä.
Kaikkine mahdollisuuksineen.
Ja jos tänään tuntuu siltä, että haluaisit avata sille ovea edes vähän, niin avaa ihmeessä.
Ei tarvitse siivota ensin.
Eikä vaihtaa parempia vaatteita.
Elämä saa tulla kylään ihan tällaisena päivänä. 💗
Lämmöllä,
Tiina
Ilonsäde ✨
