Stressi on kuin merkki siitä, että kehomme ja mielemme yrittävät kertoa meille jotain tärkeää. Se ei ole vihollinen, vaan ystävä, joka kuiskaa: ”Sinulla ei ole nyt tarpeeksi voimaa kantaa kaikkea tätä.” Stressi syntyy usein siitä, että energiamme ei riitä kohtaamaan niitä vaatimuksia, joita elämä asettaa meille. Mutta tämä ei ole syy syyllistää itseämme – se on kutsu pysähtyä ja kuunnella itseämme.
Kuvittele energiasi kauniina lähteenä, joka pulppuaa elämän voimaa. Jos lähde ehtyy, maa sen ympärillä kuivuu, ja pian kaikki alkaa tuntua raskaammalta kuin aiemmin. Onneksi meillä on kyky täyttää tämä lähde uudelleen – rakkaudella, levolla, ja hetkien arvostamisella. Kun ymmärrämme, että stressi ei ole heikkoutta, vaan merkki siitä, että energiamme tarvitsee huolenpitoa, voimme alkaa toimia viisaasti.
Jokaisella meistä on erilainen tapa ladata akkujamme. Jollekin se on syvä hengitys raittiissa ilmassa, toiselle lämpimät naurut ystävän kanssa, ja kolmannelle hiljainen hetki kirjan äärellä. Tärkeintä on muistaa, että ansaitsemme nämä hetket – ei siksi, että olisimme väsyneitä, vaan siksi, että olemme ihmisiä.
Anna itsellesi lupa hellittää. Katso ympärillesi ja huomaa, että elämässäsi on kauneutta, vaikka kiire ja murheet yrittäisivät peittää sen. Jokainen pieni askel kohti palautumista lisää energiaasi ja auttaa sinua löytämään takaisin tasapainoon.
Sinä olet paljon enemmän kuin hetkelliset haasteesi. Sinussa on voimaa, joka kasvaa, kun annat itsellesi tilaa levätä ja latautua. Tiedä, että sinä olet arvokas juuri nyt, tässä hetkessä – ja kaikesta huolimatta sinulla on lupa loistaa.
