Päivämme täyttyvät uskomattomasta määrästä sarjarutiineja, eikö vain? Herättyämme aloitamme rutiinien teon jo ensi askeleella. Teemme mieluummin rutiineja kuin muutoksia. Tiedän tuon totutun tavan kahleet, kunnes tein pienen muutoksen elämässäni.

Mutta sitä ennen haluan kysyä sinulta: Mitä ajatus muutoksesta sinussa herättää? Vaikka ihan pienestäkin muutoksesta? Mitä jos et huomenaamuna kampaisikaan tukkaasi nutturalle vaan jättäisit sen auki? Tai jos käsilaukun sijaan valitsisitkin repun? Tai entä jos et kääntyisikään ovesta oikealle, et hyppäisikään bussiin, et menisikään töihin? Tai entä jos soittaisit sille kaverille, jonka kanssa riitaannuit viisi vuotta sitten? Entä jos heittäisit tavoitefarkkusi kierrätyslavalle ja alkaisit nauttia peilikuvastasi sellaisenaan?

Näitä ajatuksia heittelin ilmoille, kun tunnistin eläväni rutiininomaista elämää. Sama kaava toistui päivästä päivään, kunnes yhtenä sateisena aamuna klo 6.45 kömmin peilin ääreen ja näin naisen, jolla oli hiukset takussa ja askel väsynyt. Ikääkin oli tullut yön aikana 10 vuotta lisää. Hetkinen! Missä ovat tuikkivat silmäni, ilo ja innostus? Ei, elämäni ei kuulu mennä näin, elän jonkun toisen elämää, kuulin kuiskauksen sisältäni. Olet valtavan luova ja sisälläsi on upeita ideoita. Tee jotain, toimi! 

Ensimmäinen ajatus, joka kumpusi… 

Lue koko artikkelini Hidasta Elämää sivuilta. Linkki